60 mittarissa so what vauhti kiihtyy, aika, niin katoavaista, mihin vuosikymmenet ovat vierineet. Huhtikuussa koitti sitten se vääjämätön hetki, kun mittariin paukahti 60 vuotta. Apua, minäkö 60-vuotias? Tosiasioita ei voi kiistää, 60 vuotta sitten tulin tähän maailmaan Södra Älvborgs Sjukhusetissa Boråsissa Ruotsissa.
Uusi vuosikymmen toi uuden siviilisäädyn
Päätin aloittaa uuden vuosikymmenen räväkästi. Syntymäpäivän tienoilla menin naimisiin pitkäaikaisen elämänkumppanin kanssa. Vihkiminen tapahtui Oulussa maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa.
Tyttäreni, joka oli toinen todistajista, sanoi tästä kuvasta: äiti, olet tuossa kuvassa niin onnellinen. Tyttäreni tulkitsi kuvaa ihan oikein, olin tuossa hetkessä tunteiden vallassa, onnellinen ja taisinpa tirauttaa muutaman onnen kyyneleen.
Ihan turhaan huolehdin etukäteen siitä, että pääseekö maistraatin vihkimishuoneessa oikeaan tunnelmaan. Kyllä pääsee, tunnelman ja tunteet luovat ihmiset, eivät seinät. Maistraatin vihkikaavan voi toteuttaa joko sormusseremonialla tai ilman. Me pujotimme toistemme sormiin sormukset ja se meni tunteisiin sekä mielestäni sinetöi avioliiton.
Miksi avioliittoon juuri nyt? Eikö olisi voinut jatkaa elämää avoparina? Tässä iässä on pakko myöntää realiteetit. Elämää on väistämättä enemmän jo takanapäin kuin edessäpäin. On välttämätöntä ajatella tulevia vuosia. Esimerkiksi jos jompi kumpi meistä vaikkapa joutuu sairaalaan ja olisimme edelleen avopari. Sairaalan henkilökunta ei luovuta tietoja kuin lähiomaiselle ja sitähän avopari ei lain mukaan toisillensa ole.
Sukunimiasiassa palaan jossain määrin juurilleni. Nykyajan modernina naisena en ota aviomieheni sukunimeä. Sen sijaan otan käyttöön äitini suvun suojatun sukunimen. Nimenmuutos on vielä vaiheessa DVV:ssä. Kun uusi sukunimi on virallinen, sitten alkaa mieletön ruljanssi passin, henkilötodistuksen, ajokortin ja pankkikorttien vaihtamiseen uudella nimellä.
Yllätysjuhlat Italiassa
Olen jo aikaisemmissa postauksissa kertonut meidän reissusta Italiaan. Kukaan siinä matkaseurueessa ei tiennyt, että kyseessä oli meidän juhlamatka. Juhlimme avioitumista sekä minun 60-vuotispäivää. Kunnes yhtenä päivänä asia paljastui. Olimme kokoontuneet koko seurue keskustelemaan. Siinä yhteydessä kävi ilmi, että muutama päivä aikaisemmin muu seurue oli keskustellut iästä ja horoskooppimerkeistä. Sitten he kysyivät meiltä, minkä ikäisiä olemme.
Tilanne oli herkkä, sillä edellisenä päivänä olimme kaikki olleet retkellä Maloran sitruunafarmilla ja Isola del Gardan saarella. Vietin retken merkeissä syntymäpäivääni, koko seurue oli mukana, mutta he eivät tienneet merkkipäivästäni. Liikutuin tilanteesta, kerroin, että juuri meidän retkipäivänä täytin 60 ja kiitin koko seuruetta siitä, että he olivat mukana minun juhlapäivänäni. Taisipa siinä kostua useampikin silmäkulma.
Koko seurueen retkellä historialliselle Rocca di Manerballe saimme kokea yllätyksen, joka jää mieleen ikuisesti. Ihailimme maisemia kaikessa rauhassa, huomasin kyllä, että Eeva ripotteli kassistaan kalliolle kukkia ympyrän muotoon. Sitten meidät kutsuttiin kukkakehän keskelle, sain syliini ihanan kimpun punaisia ruusuja. Muu seurue alkoi kiertää meidän ympärillä ja laulaa, ensin Yksi ruusu on kasvanut laaksossa ja sitten Kalliolle kukkulalle. Eeva luki meille kauniin Kahlil Gibranin runon Rakastakaa toinen toistanne. Kuten kuvastakin huomaa, hetki oli erittäin koskettava ja herkkä, itkuhan siinä tuli.
Ensimmäisen yllätyksen koin syntymäpäiväni aamuna. En todellakaan ollut kertonut syntymäpäivästäni kenellekään. Villa Arcadioon saavuttaessa jätimme passit vastaanottoon, ehkä arvaatte mitä siitä seurasi. Syntymäpäivän aamuna yhtäkkiä hotellihuoneen ovi avautui, ihmettelin, kuka sieltä tulee huoneeseen, ehkä siivooja. Mutta se ei ollut siivooja vaan hotellin raahelaissyntyinen ”sydän” Jaana Nakari valtavan valkoisen ruusukimpun kanssa. Olin todella yllättynyt tästä huomioimisesta. Sain myös pullon Villa Arcadion omaa, hyvää oliiviöljyä. Ihania muistoja molemmat yllätyksenä tulleet huomioimiset, vielä kerran kiitos kaikille läsnäolijoille.
Iän tuomat fyysiset muutokset
Ylläolevasta ruusukuvasta huomaa yhden tärkeimmistä muutoksista, josta tein tietoisen päätöksen. Lopetin hiusteni värjäämisen, annan hiusten harmaantua. Olin ehkä 40-vuotias, kun huomasin ensimmäisen harmaan hiuksen. Siis miltei 20 vuotta olen värjännyt hiuksia. Hiusten värjääminen on loppumaton projekti, muutaman hetken saat olla tietyssä värissä ja kohta jo pukkaa harmaata juurikasvua. Päätin, etten enää jarruta väistämätöntä muutosta. On oikeastaan ihan hauska seurata omaa muutosta, en ole koskaan ollut blondi. Eikä minusta blondia tulekaan, vaan tyylikäs hopeanharmaa ikälady.
Ikä tuo, ei niin mukavia, muutoksia kehoon
- Molemissa polvissa on nivelrikko, toisessa merkittävä, toisessa huomattava. Nivelrikon tuntee parhaiten portaita alaspäin mennessä, jos oikein osuu kohdilleen, tuntuu, että silmissä näkyy tähtiä.
- Painoa ei saa laskemaan vaikka mitä yrittää. Olenkin ajatellut, että painoasiaan pitää alkaa suhtautumaan uudella tavalla. En enää yritä pudottaa painoa, vaan yritän pysyä tässä nykyisessä painossa enkä päästä painoa nousemaan.
- Muutokset ulkonäössä: hiukset harmaantuu, iho rypistyy ja veltostuu. Kuten yllä totesin, annan hiusten harmaantua. Kosmetiikkateollisuus saa meistä ikänaisista merkittävän asiakasryhmän. Kosmetiikkakaapistani löytyy aikamoinen määrä purnukoita, jokainen on täsmäisku tiettyyn kohteeseen, kuten esimerkiksi silmänympärysihoon. Olen joskus miettinyt, että kosmetiikalla on enemmän plasebovaikutusta, kuin todellista vaikutusta. Unohtaa ei pidä myöskään perintötekijöitä fyysisen vanhenemisen etenemisessä.
Yhdessä asiassa päätin hemmotella itseäni ja samalla hieman helpottaa vanhenemisen mukanaan tuomia muutoksia. Viime marraskuussa lahjoitin itselleni ennakkosyntymäpäivälahjana uudet silmät. Vuosi sitten kesällä väsyin totaalisesti vahvuuksilla varustettujen silmä/aurinkolasien eestaasvaihtoruljanssiin. Kun olet ulkona, niin aurinkolasit, sisällä vaihda silmälasit, ulos mennessä aurinkolasit jne… kymmeniä vaihtoja yhden aurinkoisen päivän aikana.
Silmiini tehtiin moniteholinssileikkaus. Ei enää silmälaseja eikä monitehoaurinkolaseja. Hieman ennakoin jo tulevaa: useimmille tulee iän myötä silmiin kaihi, minulle kaihia ei enää voi tulla, koska silmissä on keinotekoiset linssit. Leikkaus pelotti todella paljon, sain ennen operaatiota rauhoittavan lääkityksen. Kaikki sujui kuitenkin hyvin ja olen ollut silmiini todella tyytyväinen.
60 mittarissa so what vauhti kiihtyy
Vauhdin enemmän tai vähemmän kiihtyessä on ollut mukava huomata, että yhteiskunta pitää meistä varttuneista hyvää huolta. Sähköpostiini kilahti kaksi kutsua ja yhden toi posti.
- Suolistosyöpäseulonta, sain tiedotteen ja näyteputkilon. Tiedote kertoo, että kotikuntani tarjoaa minulle mahdollisuuden osallistua suolistosyövän seulontaan.
- Kohdunkaulansyövän seulonta
- Rintasyöpäseulonta
Minun mieltäni oikeasti lämmittää mahdollisuus mennä näihin ilmaisiin testeihin. Luonnollisesti olen menossa testeihin ja näyteputkilon olen jo lähettänyt.
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Työrintamalla
Oma työni on hyvin fyysistä, usein olen koko työvuoron, maksimissaan kahdeksan tuntia jalkojen päällä. Teen vuorotyötä, viikko iltaa (töissä klo 23.20 saakka) viikko aamua (aikaisin aloitus klo 6.15). Tästä vuorotyöstä ja jalkojen päällä olemisesta johtuen keho ei pääse koskaan, paitsi lomilla, kunnolla palautumaan. Tästä seuraa se, että olen usein fyysisesti hyvin väsynyt. Aamuvuoron jälkeen on pakko ottaa päikkärit.
Haaveissa on vielä ennen eläkevuosia pitää puolen vuoden vuorotteluvapaa, jonka aikana kerään voimia loppurutistukseen (eli työvuosiin ennen eläkkeelle jääntiä). Tosin voisin jäädä Työeläkesivuston mukaan osittaiselle vanhuuseläkkeelle (apua, minäkö vanhus?) jo 61-vuotiaana eli vuoden kuluttua.
Vuorotteluvapaa ja eläkeasiat vaativat pohdintaa. Ei pelkästään oman jaksamisen rajoissa vaan myös toimeentulon kannalta. Pitää miettiä, mikä ratkaisu on taloudellisesti mahdollista ja järkevää.
Omassa elämässä
Nyt, kun 60-vuotiaana oikeasti ymmärtää sen, että elämää on enemmän takana kuin edessä, se laittaa pohtimaan asioita. Huomaan, että haluan enemmän vapaata aikaa, jolloin olen virkeä enkä väsynyt. Haluan olla enemmän läsnä omille tärkeille ihmisille: miehelleni, tyttärille ja omille vanhemmille.
Pidän kirjoittamisesta ja valokuvaamisesta. Haaveissani on, josko tästä blogista ja somesta (Instagramissa @kultturellimatkalaukussa) saisi sivutulonlähteen, jota voisi tehdä eläkkeen ohessa. Aika näyttää.
Loppuun sitaatti tämän vuoden Oscar-voittajalta, 60-vuotiaalta Michelle Yeohilta. Hän sai ensimmäisen Oscar-patsaansa siis 60-vuotiaana pitkän uran elokuvamaailmassa tehneenä.
Koska 60 mittarissa, so what vauhti kiihtyy….
Michellen sanoin: ”Ja hyvät naiset, älkää antako kenenkään väittää, että olette ohittaneet parhaat päivänne. Älkää ikinä luovuttako”.
Päivi
