Tämä tarina vie meidät Vercorsiin, Avignoniin sekä Arlesiin, olemme Avignonin sillalla Van Goghin jalanjäljillä. Rhône Princess oli illalla ankkuroitunut joen rantaan paikkakunnalle nimeltään Tain L`Hermitage. Seuraavan päivän ohjelmassa oli retki vuoristomaisemiin Vercorsiin.
Pieni kylä Vercorsin vuoristossa
Heti alkuun täytyy todeta, ettei minulla ole kuvia vuoristosta, artikkelikuvaa lukuunottamatta. Nimittäin ne maisemat olivat niin upeat, että valokuvaamisen sijaan keskityin vain nauttimaan siitä mitä näen. Elin siis hetkessä vain nauttien kaikesta kauniista.
Matkalla oli suorastaan henkeä salpaavan upeat vuoristomaisemat: jyrkkää seinämää, rotkoja, pudotuksia, tunneleita, kauniita kyliä siellä täällä vuorenrinteillä. Suomalaisena, käytännöllisenä ihmisenä aloin heti miettiä, miten talvella, kun vuoristo on lumen peitossa, taloihin/maatiloille pääsee kulkemaan, sillä rakennuksia oli todella haasteellisissa=ihanissa maisemissa. Jotakin vuoriston koosta ja jyrkkyydestä kertoo se, että reitin varrella oli kuuluisa laskettelukeskus Val d´Isére.
Matkan varrella pysähdyimme pieneen vuoristokylään jaloittelemaan ja vessatauolle. Yllä oleva kuva on sen kylän kirkosta. Kun kysyt kuitenkin, mistä kylästä on kysymys, pakko myöntää, että nimi ei jäänyt mieleen.
Siinä kylässä oli pieni matkamuisto/elintarvikemyymälä, jossa saattoi käydä vessassa ostamalla jotakin. No, me päätimme sen sijaan kierrelllä kylässä ja kuinka ollakaan siellä oli kivimuuri, jonka sisällä oli ilmainen, yleinen wc. Tätä wc:tä ei ollut mitenkään merkitty, päätimme vain kurkistaa, mitä tuosta aukosta muurissa löytyy.
Suunta sinne siis. Pikku yllätys siellä oli, nimittäin wc oli mallia reikä lattiassa. Kyseessä on siis ranskalainen kyykkywc=pit latrinessa. Lattiassa on posliiniallas, jossa on keskellä reikä ja sivuilla jalansijat. Uusi asia itselleni oli, että reikä lattiassa mallin wc oli oikea vesiklosetti. Eli siinä oli metallinen ”naru”, jota vetämällä wc huuhtoutui. Uusi kokemus, nyt olen kokenut pit latrinessan. Wc:ssä oli myös kunnon mahdollisuus pestä kädet, ainoastaan käsipaperi oli loppunut, siinä syy, miksi kuvassa heiluttelen käsiäni.
Kolibri
Pysähdyimme henkeäsalpaavan kauniille paikalle (artikkelikuva on tältä paikalta) ihailemaan vuoristoa ja kukkia. Kunnes kaikki huomasivat, että kukkien kimpussa oli runsaasti suurikokoisia, lentäviä ötököitä, joilla oli nokassa ikäänkuin imupilli. Arvuuteltiin, että mikä ihme tämä siivekäs on. Jokin sellainen laji, mitä ei ole Suomessa. Villi veikkaus oli, että kyseessä on kolibri. No, se ei ollut kolibri, vaan jokin muu. Näitä lentäviä ötököitä oli todella runsaasti, kukkien luona kävi suorastaan kuhina.
Sur le pont d´Avignon
Olen aikoinaan lukenut ranskaa lukiossa kolme vuotta. Jokainen ranskaa opiskellut varmasti muistaa Sur la pont d´Avignon-rallatuksen. Minä muistan, että laulu oli miltei ensimmäinen asia, mitä ranskan tunnilla opetettiin. Ja toden totta, niin hyvin se jäi mieleen, että vieläkin, 40 vuoden jälkeen osaan ensimmäisen säkeistön ulkoa.
Saavuimme Avignoniin illalla. Varsinainen ankkuripaikka oli maailmanpyörän luona. Laiva ajoi varta vasten Avignonin kuuluisan sillan luokse, että jokainen sai ottaa kuvia. Eikä siinä vielä kaikki, laivanhenkilökuntaan kuuluva ystävällinen nuori mies tuli vielä ottamaan pariskunnista kuvia, että kaikki varmasti saivat haluamansa kuvat.
Paavien palatsi Palais des Papes
Paavien palatsi on valtava kokonaisuus, jossa olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka kauan tutkien mielenkiintoisia yksityiskohtia. Meidän vierailuhetkellä Paavien palatsi oli remontissa, joten ihan joka paikkaan emme päässeet. Täälläkin meillä oli opastettu kierros, jonka oma Kristina Cruisesin matkanjohtajamme tulkkasi suomeksi.
Paavien palatsissa keskityin nauttimaan kaikesta kauniista ympärilläni, kuvia ei tullut otettua kovin monta. Nyt joku siellä ruudun toisella puolella ehkä ihmettelee, että mikä tämä on. Kuvassa on Paavien palatsin keittiön jättimäinen savupiippu. Keittiö oli yksi suuri huone, joka keskellä on tämä valtava suppilomainen kuilu taivasta kohti. Avotulella on laitettu ruokaa suurille seurueille ja savu on mennyt tästä ulos. Keittöissä on varmasti ollut kuumat tunnelmat.
Rhône Princess tosiaan rantautui Avignoniin illan suussa. Me lähdimme heti iltapimeällä kaupungin muurien sisäpuolelle katsomaan, mitä sieltä löytyy. Osuimme Paavien palatsin aukiolle, joka kuhisi elämää, koko aukio oli kauniisti valaistu suuri ravintola-alue.
Avignonissa on vuosittain heinäkuussa suuri kulttuuritapahtuma Festival D´Avignon, jolloin koko kaupunki muuttuu ulkoilmafoorumiksi ja esityksiä, luentoja, taidenäyttelyitä voi olla yllättävissäkin paikoissa.
Sebastiao Salgado Amazonia
Hieman esimakua kulttuurifestivaalista oli näkyvissä Paavien palatsissa, jossa oli esillä kansainvälisesti tunnetun valokuvaajan , Sebastiao Salgadon näyttely Amazonia. Me emme kuulleet Jean-Michel Jarren musiikkia kun opastetulla kierroksella ohimennen vilkaisimme näitä kuvia Amazoniasta. Haave jäi elämään. Olisipa joskus upeaa olla Avignonissa näiden festivaalien aikaan. Oletko sinä lukijani käynyt Avignonin Festivaaleilla?
Arles
Ranska on täynnä toinen toistaan kauniimpia kaupunkeja. Arles oli minulle yllätys. En aikaisemmin ollut tiennyt, että siellä on myös ”Colosseum”. Kaupunki on jo vuonna 1981 päässyt Unescon maailmanperintökohteeksi. Myös Vincent van Goghin vaikutus juuri Arlesissa oli minulle uusi asia.
Kuuluisa Cafe Van Gogh Arlesissa Ranskassa
Vincent van Gogh on maalannut taulunsa Café Terrace by night vuonna 1888 juuri tästä kyseisestä ravintolasta. Luonnollisesti ravintolan seinällä on kopio kuuluisasta taulusta.
Sekä Avignon että Arles olivat niin kauniita ja mielenkiintoisia kaupunkeja, että niihin molempiin voisi joskus matkustaa uudelleen ajan kanssa.
Oletko käynyt Avignonissa tai Arlesissa? Millaisia kokemuksia ja tunnelmia sinulla on?
Tarina Avignonin sillalla Van Goghin jalanjäljillä on tullut päätökseensä, seuraavassa postauksessa olenkin sitten oliivien, camarguehevosten, mustien härkien sekä hurmaavan rantakaupungin Saintes Marie de la Mer-tunnelmissa. Laivan, Rhône Princess, esittelyn voit lukea tästä. Annecyn ja Hameau Duboeufin tunnelmiin pääset tästä.
Mukavaa viikonloppua! Päivi
Kiva lukea tunnelmia Ranskan Provencesta! Me ajeltiin tuolla suunnalla kolmisen vuotta sitten, ja vierailtiin seka Arlesissa että Avignonissa. Avignon hurmasi kyllä upeilla rakennuksilla ja keskiaikaisilla muureilla ja Arlesin keskusta söpöine pikkukatuineen oli viehättävä! Ja kieltämättä mekin hieman yllätyimme törmättyämme siellä tuohon amfiteatteriin. Hienoa seutua, johon pitää palata.
Kiitos kommentista! Mukavaa, että olet löytänyt blogiini. Voi että, kun voisikin palata kaikkiin niihin ihaniin paikkoihin sitten joskus. Mukavaa elokuista viikkoa!
En ole käynyt, mutta molemmat kuulostavat kyllä oikein mukavilta kohteilta. Ja jos Val d´Isére on reitin varrella, ei maisemat voi olla muuta kuin kertakaikkisen upeat!
Hei, kiitos kommentista! Maisemat olivat todella upeat. Siellä serpentiiniteillä tuli mieleen Norjasta Trollstigen, jossa kävin muutama vuosi sitten. Samantyyppistä jyrkkää mäkeä, serpentiinimutkia ja todella kapeaa tietä. Mutta ne maisemat, todella kaunista. Mukavaa loppuviikkoa!
Olipa kiva hypätä hetkeksi Ranskaan, näin omassa mielessään, kiitos vain. Mielenkiintoinen matka, näyttää niin kivalta joka kuva.. Vähän luontoa, historiaa, upeita kohteita. Olisi mahtava käydä tuolla myös!
Kiitos kommentista! Vielä on luvassa lisää Ranskan tunnelmia parin postauksen verran.
Mukavaa viikonloppua!
Teillä on kyllä ollut upea reissu. Siitä varmasti jäi monta kokemusta ja kohtaamista muistojen aarrearkkuun.
Olihan se ihana reissu, jota muistellaan vielä pitkään.Kiitos kommentista ja mukavaa päivää!