On viimeinen ilta, jokilaivaristeilyn finaali Gaalaillallinen. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös tämä reissu. Viimeisenä yhteisenä iltana juhlitaan. Ilta alkoi laivan salongista, jossa purserin johdolla muistelimme mennyttä viikkoa.
Ilmassa väreili juhlan tuntu, laivan henkilökunta oli pukeutunut parhaimpiinsa. Salongissa oli showmeininki, musiikin tahdissa koko henkilökunta tuli vielä tervehtimään tyyliin ” tämän viikon herkulliset menut teille on loihtinut tämä herra”. Ja sieltä kyseinen head chef tuli lavalle runsaiden aplodien ja musiikin säestyksellä. Luonnollisesti myös nostimme läksiäismaljat.
Jos koko risteilyn olet säästellyt siellä matkalaukussa ykkösasua, niin viimeistään gaalaillalliselle saa ja kuuluu pukeutua. Parempaa seppälää päälle, punaa huuliin, glitterit korviin ja kaulaan. Ilahduttavan moni olikin pukeutunut parhaimpiinsa.
Jokilaivaristeilyn finaali Gaalaillanen menu
Omassa elämässä en kovin usein saa istua kauniisti katetun pöydän ääressä, siksi nautin ihan täysillä tämän risteilyn kauniista kattauksista. Melkein säälitti avata tuo hienosti taiteltu servietti.
Menun aloitti Sosekeitto
Minulla ei ole missään keiton nimeä, mutta voin kertoa, että se oli hyvää. Keitossa maistui minulle aika vieras juures, piparjuuri, mikä toi mukavasti ”potkua” tähän keittoon.
Seuraavaksi vuorossa oli Hanhenmaksaterriini karamellikastikkeessa, brioche
Kun tarjoilija toi eteeni hanhenmaksaterriinin oivalsin olevani suuren asian äärellä. Nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni sain maistaa hanhenmaksaa. Minua myös rupesi naurattamaan, sillä, arvatkaa, kuka tuli välittömästi mieleeni. Uuno Turhapuro ja hänen ikuinen haaveilunsa hanhenmaksapalleroista. En voinut mitään tälle hassulle mielleyhtymälle.
Valitettavasti mieleen tuli myös hanhien kasvatus ja ne keinot, joilla hanhia ruokitaan, jotta maksa saadaan kasvamaan kokoa.
No miltä se hanhenmaksa maistuu? Suutuntuma oli ihan hyvä, maku täyteläisen rasvainen. Minun makuuni kuitenkin liian rasvainen, en pidä rasvan mausta. Kerran elämässä kokemus, nyt ei minunkaan enää tarvitse haaveilla hanhenmaksapalleroista.
Pääruoka Vasikkaa kuudella mausteella, Parmesaanipolentaa, mustia oliiveja, kasviksia
Tämä liha oli todella hyvää. Sopiva kypsyys, hyvät mausteet, täyttä lihaa, ei mitään nitkuja ja natkuja.
Ennen jälkiruokaa tarjoiltiin Isoäidin juustoleivonnainen
Tämä oli tehty torttutaikinan tyyppiseen ilmavaan taikinaan, nyytin sisällä oli juustoa. Hyvää oli.
Jälkiruoka, illan tähti, showstopper, Grand marnierilla flambeerattu Pohjoisen Yllätys mangokastikkeella
Jälkiruokakakun esiinmarssi oli kunnon show. Koko ravintolasalista sammutettiin valot, laitettiin päälle sininen hehku, discovalot ja musiikki soimaan. Keittiöstä tuli yhtäaikaa 5 tarjoilijaa, joista jokainen kantoi kakkua, jossa oli näyttävä ”tuli”. Tarjoilijat kiersivät ympäri ravintolaa musiikin ja aplodien saattelemana. Jokilaivaristeilyn finaali Gaalaillallinen sai arvoisensa päätöksen.
Kierroksen päätteeksi kakut laitettiin riviin pitkälle pöydälle, jossa tapahtui liekkishow ja kakut flambeerattiin Grand Marnierilla. Pohjoisen yllätys oli tosiasiassa jäätelökakku mangokastikkeella, hyvää.
Tässä vaiheessa iltaa huomioitiin myös muutama matkustaja. Eräs herra vietti syntymäpäivää. Hänelle ja seurueelleen vietiin pöytään ihan oma jäätelökakku sädetikkuineen. Seremoniamestari myös laulatti koko illallisväen voimin Happy Birthday to you, nostettiin maljat synttärisankarin kunniaksi. Eräs pariskunta oli häämatkalla, myös he saivat omat seremoniat.
Kysyinkin meidän matkanjohtajalta, tuleeko huomionosoitus yllättäen tai sovitaanko siitä etukäteen. Olisi nimittäin, ainakin omalla kohdalla, ihan kauhuskeenario, että ykskaks yllättäen olet valokeilassa ja koko ravintolan väki laulaa ja suurin piirtein huutaa hurraata. Mutta, kyllä niistä sovitaan etukäteen. Matkanjohtaja kertoikin, että meidän Kristina Cruisesin seurueessa oli mukana myös syntymäpäivän juhlija, mutta ihan matalalla profiililla, kukaan ei tiennyt kenestä oli kysymys.
Kotiinpäin
Matkamme alkoi Genevestä, kotiinpäin lähdimme Nizzasta. Viimeisen yön laiva oli ankkurissa Martiguesissa lähellä Marseillea. Saimme vielä nauttia kauniista maisemista bussimatkalla Martiguesista Nizzaan.
Minulle Kristina Cruisesin jokilaivaristeily oli ensimmäinen, voiko sanoa oikea risteily (Ruotsin laivoja ei lasketa tähän kategoriaan). Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen, niin hyvä kokemus reissu oli.
Tähän postaukseen päätän myös reissuraportoinnin. Tähän kokonaisuuten kuuluvat seuraavat postaukset: Rhônejoen risteily – Provence&Camargue, Avignonin sillalla Van Goghin jalanjälljillä, Annecyn ja Hameau Duboeufin tunnelmissa, Camarguen hevosia oliivilehdossa.
Oletko sinä käynyt jokilaivaristeilyillä? Millaisia kokemuksia?
Kesä alkaa olla finaalissa, katseet kääntyy syksyyn. Puhaltakoot syystuulet lempeästi meille kaikille!
Päivi
Tuo gaalaillallinen kuulostaa todella hienolta. Mutta voi ei, nyt minunkin mielessäni on Uuno Turhapuro ja hanhenmaksapallerot! 🙂 Vieläkään ei ole tullut jokilaivaristeilyllä käytyä, mutta sellainen on todennäköisesti seuraava risteilymme, ellemme sitten intoudu lähtemään jollekin kylmälle alueelle ennen sitä.
Hanhenmaksatilanne oli jotenkin niin absurdi. Siellä, kauniisti katettujen pöytien ääressä, tarjoilijoiden häärätessä ympärillä, minulle tuli Uuno mieleen ja alkoi naurattaa…Olen Uunoni katsonut… Mukavaa uutta viikkoa!