Nojatuolimatka Italiaan ja Islantiin

Sisältää mainoslinkkejä* Nojatuolimatka Italiaan ja Islantiin on kyllä niin paikallaan tässä  pimeydessä. Täällä Oulun korkeudella kulunut marraskuu ja joulukuun alku on ollut todella pimeää, tuntuu, ettei aurinkoa ole näkynyt viikkokausiin. En yleensä ole kärsinyt syksyn pimeydestä, mutta tänä vuonna pimeys on tuntunut raskaalta. Hetken pako pimeydestä löytyi omasta kirjahyllystä sekä reissumuistoista.

Ella Kotona Italiassa

Monta vuotta sitten löysin alehyllystä tämän Ella Kannisen ihastuttavan ja herkullisen vuonna 2017 ilmestyneen kirjan. En yleensä osta kuvakirjoja, mutta tämän kirjan kuvat olivat niin houkuttelevat, että kirja oli pakko ostaa.

Kirja on ylitys Italian rikkaalle ja runsaalle ruokaperinteelle, sekä tietysti yhdessä ruoasta nauttimiselle. Kuvia katsellessa ja tekstiä lukiessa tuli mieleen suomalainen tapa ruokailla, johon olen itsekin toisinaan sortunut. Kaupasta einestä, lämmitys mikrossa ja nopea syöminen. Tämä taitaa olla italialaisille kauhistus, mutta meillä aika yleistä.

Ella vie lukijat makumatkalle ystäviensä luokse Italian maakuntiin: Toscana, Marche, Lazio, Emilia-Romagna, Piemonte, Lombardia ja Gardajärvi. Kirjaa lukiessa tutustutaan moniin mielenkiintoisiin ihmisiin, heidän perheisiinsä, yrityksiinsä sekä italialaisiin tapoihin ja ennen kaikkea ruokakulttuuriin.

Luonnollisesti kirjassa on paljon herkullisia kuvia ja reseptejä. Täytyy myöntää, etten itse ole kummoinen kokki, mutta jostain syystä aina innostun, kun näen kauniita ruokakuvia. Tätä kirjaa selatessa kuitenkin päädyin ratkaisuun, etten testaa näitä reseptejä itse.

Esimerkiksi  Pappardelle-pastaa villisikakastikkeessa ja tuorepasta tortelleille lehtimangolditäytteellä? Myönnän, ei kokkaustaidot riitä …tyydyn syömään ja nauttimaan silmilläni ja jätän kokkailut sikseen.

Vera Vala Italialainen peli

Hauska sattuma, että kirjassaan Ella vierailee kirjailija Vera Valan luona Milanossa ja minun kirjahyllystäni löytyy Vera Valan kirjoittama ja tänä vuonna (2022) julkaistu kirja Italialainen peli. Vera Vala on asunut Italiassa yli 20 vuotta. Ella kertoo kirjassaan, että alunperin Verasta ”Italialaisten tapa kuluttaa aikaa ruoanlaittoon tuntui järjettömältä ja yletön ruoasta kohkaaminen pelkältä ajan  haaskaukselta”. Mutta ”nykyään tuntien hauduttaminen on hänelle normaalia ja nautinto”.

Vera jakaa lukijoille anopiltaan lahjaksi saadun reseptin Pastaa mustikka-pekonikastikkeella. Vaikuttaa mielenkiintoiselta yhdistelmältä ja itse asiassa reseptikään ei ole vaikea, jopa minä ehkä voisin onnistua.

Kirjailijana Vera Vala on minulle uusi tuttavuus.* Italialainen peli on kirja, joka vie mennessään, lukemista ei millään malttaisia lopettaa. Milanon seudun on vallannut pelko, kaduilla liikkuu Harlekiiniksi kutsuttu sarjamurhaaja. Suomalainen Salla Kotka joutuu tapahtumien keskelle. Onko Salla turvassa, voiko keneenkään luottaa, kuka on seuraava uhri… Jos pidät dekkareista, tälle kirjalle lämmin suositus.

Raahelaista väriä Villa Arcadiossa Gardajärvellä

Hauska sattuma jälleen… onko sattumaa olemassa… joku lukijoista ehkä tietääkin, että olen asunut Raahessa reilut 10 vuotta. Ja eiköhän vain Ellan kirjassa Gardajärviosiossa ole pääosassa Raahesta lähtöisin oleva Jaana Nakari.

Jaana Nakari pyörittää perheensä kanssa Gardajärvellä sijaitsevaa hotellia, Villa Arcadiota. Rakennus on peräisin 1400-luvulta ja siinä on ollut kapusiinimunkkien luostari. Valtavan  remontti- ja kunnostustyön myötä luostarista on tullut 4 tähden hotelli loistavalla sijainnilla oliivilehtojen keskellä Gardajärven rannalla.

Kuvia katsellessa ja Jaanan tarinaa lukiessa tulee reissukuume… Raahesta puheenollen, joko olet lukenut juttuni Raahen museoista? Ellet, paina tästä ja lue kuka maailman vanhin pitää majaa Kruununmakasiinimuseossa.

Satu Rämön Hildur vie nojatuolimatkalle Islantiin

Tästä kirjasta on puhuttu… Jos olet kirjaihmisiä, et kuluneen vuoden aikana ole voinut olla huomaamatta Hilduria, Hildur on kaikkien tilastojen ykkönen. Viime viikolla Satu Rämö kertoi ilouutisia, Hildurista tehdään myös tv-sarja.

*Hildur on islantilainen rikosetsivä, joka rakastaa surffaamista. Hildurilla on lapsuudestaan rankka kokemus, hänen kaksi sisartaan ovat kadonneet jäljettömiin. Lapsuuden muistot ovat raskaina mielessä. Jotain outoa on kuitenkin meneillään, tuntuu kuin ihmisiä tapettaisiin täysin sattumanvaraisesti. Onko uhreilla ja Hildurin kadonneilla sisarilla jokin yhteys… yhdessä suomalaisen poliisiharjoittelija Jakobin kanssa he alkavat selvittää vyyhtiä. Pakkaa sekoittavat heidän omat ihmissuhteensa… keneen voi luottaa…

Ostin itselleni Hildurin viime kesänä. Yllättäen minun Hildurilla on yhteys Raaheen, mutta millainen, lue koko juttu tästä.

Kuten Vera Valan Italiainen peli, myös Hildur ottaa lukijastaan tiukan otteen, lukemista ei malttaisi millään lopettaa. Tuskin maltan odottaa ensi keväänä ilmestyvää kakkososaa.

Islannin reissu syksy 2018

Kiinnittäkää turvavyöt, sillä nojatuolimatka Italiaan ja Islantiin jatkuu Islantiosuudella. Tyttäreni oli yliopistovaihdossa Islannissa syksyllä 2018. Hyvä tilaisuus lähteä itsekin käymään tuolla satujen saarella. Mieheni ja minun reissu alkoi Reykjavikistä, josta köröttelimme reittiliikenteen bussilla pohjoiseen, Akureyriin, jossa tyttäreni oli syyslukukauden.

Reykjavik, Akureyri ja Islanti ovat elämys. Lasista rakennettu moderni Harpa oli niin ällistyttävä, ettei voinut kuin ihmetellä. Harpa on Islannin Sinfoniaorkesterin, Oopperan sekä Reykjavikin Big Bandin koti.

Yksi vaikuttavimmista kokemuksista oli  Reykjavikin edustalla sijaitseva Videyn saari. Sinne Yoko Ono on pystyttänyt rakkaudenosoituksen miehelleen  John Lennonille,  muistomerkin Imagine Peace. Kyseessä on valtava valoinstallaatio, joka valaisee pimeää taivasta satojen metrien korkeuksiin ja näkyy parhaimmillaan kymmenien kilometrien päähän.

Lautta vei meidät Videyn saarelle, josta alkoi opastettu kierros. Ilman opasta pimeässä saaressa ja tuntemattomassa maastossa kulkeminen olisi ollut liiankin jännittävää. Me turistit kuljimme  ketjussa oppaan perässä taskulamppujen valossa pimeällä saarella kohti valoinstallaatiota. Kuvassa näkyvä valkoinen rengas, josta valo tulee, on oikeasti täynnä laattoja, joihin on kirjoitettu eri kielillä Imagine peace. Suomenkielinen Kuvittele rauha löytyi myös tuosta valoinstallaation juuresta.

Imagine peace, juuri nyt, tätä kirjoittaessa, joulukuun alku 2022,  on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Joku voisi ajatella, että kuusi tuntia bussissa… oh nou… miten jaksaa. Mutta, ne maisemat, kuusi tuntia meni kuin siivillä upeita maisemia katsellessa. Bussissa oli myös wc ja yhden kerran pidettiin pidempi tauko. Tosin ei siellä reitin varrella kyllä ollutkaan huoltamoita kuin tämä yksi suurempi, jossa pysähdyttiin. Katso tästä koko reitti.

Yhden elämäni huippukokemuksista koin Akureyrissä. Tytär oli ostanut meille liput valaiden katselureissulle. Räntää tuli  vaakatasossa, tuuli vihmoi kasvoja, kalastaja-alus keikkui aalloilla mukavasti. Vaikka meillä oli todella paksut haalarit ja erikoiskengät, silti hieman paleli. Mutta se oli sen arvoista, muistan, että jouduin tunnekuohun valtaan ja itku tuli silmään, kun näin ensimmäisen valaan. Eläin, jonka aikaisemmin on nähnyt vain Avarassa luonnossa, oli siinä silmien edessä. Unohtumaton kokemus.

Tätä postausta, Nojatuolimatka Italiaan ja Islantiin, kirjoittaessa, reissua muistellessa ja hyviä kirjoja selaillessa, olen piristynyt. Edelleen on pimeää, mutta mieli on kirkkaampi.

Joulu se tulla jollottaa, kohta jo ovelle kolkuttaa… Näissä tunnelmissa……. Päivi