Turun Kaupunginteatterin Cabaret ja Pikku naisia

Turun Kaupunginteatterin Cabaret ja Pikku naisia ovat molemmat esityksiä, jotka olen jo pitkään halunnut nähdä.

Liput saatu  Kuvat Turun kaupunginteatterin kuvapankista

 Willkommen, Bienvenue, Welcome!

Cabaret

On melkoinen ihme, etten ole koskaan aikaisemmin nähnyt yhtään versiota missään muodossa (teatteriesitys, musikaali, elokuva) Cabaretista.

Jo oli aikakin korjata tämä merkittävä puute ja se tapahtui Turun Kaupunginteatterissa.

Cabaret pohjautuu englantilaisen Christopher Isherwoodin jo vuonna 1939  kirjoittamaan omaelämäkerralliseen teokseen Goodbye to  Berlin.

Berliinin tunnuslause on kautta aikojen ollut Leben und leben lassen eli eletään ja annetaan toistenkin elää.

Cabaretin tarinaa

Christopher Isherwood kirjoitti tarinansa aikana, jolloin Berliini oli villi ja vapaa, mutta kaukana kaukana jossain taustalla alkoivat tummat pilvet nousta, kunnes puhkesi rajuilma.

Tarinan keskiössä ovat Seremoniamestari, I am your host, (loistava Miiko Toiviainen) joka toimii shown isäntänä  pitäen kaikki langat käsissään, kaupunkiin saapuva kirjailija Clifford Bradshaw (Otto Rokka) ja Kit Kat Clubin kirkkain tähti, tanssityttö Sally Bowles (Anna Victoria Eriksson).

Kirjailija Clifford saa asunnon majoitustoimintaa harjoittavan Fräulein Schneiderin vuokratalosta. Hei, nyt ollaan Berliinissä kaikkien ilojen kaupungissa, elämä ei saa olla pelkkää kirjoittamista, Kit Kat Club kutsuu.

Niinhän siinä käy, että Cliffordista ja Sallysta tulee pari. Elämä on huoletonta, yhtä juhlaa päivä toisensa jälkeen. Silmät ovat kiinni tosiasioilta, kunnes ne silmät on pakko avata näkemään karu todellisuus.

Musikaalissa syttyy rakkaus myös toisen parin välille. Herra Schultz tuo aina sopivan tilaisuuden tullen hedelmiä majoitusyrittäjä Fräulein Schneiderille. Vähitellen heidän välilleen syntyy tunteita.

Vietetään hulppeita kihlajaisia, joissa ilo on ylimmillään, tanssia, laulua ja juomia ei säästellä.

Pahuus nostaa päätään, ajat kovenevat… Herra Schultz on juutalainen, miten onnellisen kihlaparin käy.

Cabaret on elämys

Turun Kaupunginteatterin Cabaret on elämys kaikille aisteille. Näyttelijätyö, kirkkaimpana tähtenä loistava Miiko Toiviainen, ohjaus  (Jaakob Höglund), lavastus, puvustus, valaistus, äänimaailma, kaikki osa-alueet toimivat täydellisesti.

Teatteriyleisö saa nauttia ja elää mukana tunnelmassa, välillä nauraen, välillä  silmäkulmia pyyhkien. Itse huomasin muutamassa kohdassa, kuinka herkistyin. Tässä hetkessä vallitsevasta maailmantilanteesta johtuen esitys meni tunteisiin.

On aika ihmeellistä, kuinka erilaisia tunnelmia ja tapahtumia lavalla voi kertoa hyvin pelkistetyllä lavastuksella, periaatteessa vain kolmella ovella.

Näyttelijät ovat todellisia monitaitureita, siis rautaisia ammattilaisia, jotka näyttelevät, tanssivat ja samalla soittavat instrumentteja. Mukana on myös orkesteri, joka on osa esitystä.

Ensimmäisen näytöksen päättävä juhla oli todella upea. Yleisö pääsi mukaan juhlaan, kun konfettisade ulottui yleisöön saakka. Minäkin löysin hiuksistani punaisia konfetteja.

Cabaretissa seksuaalisuus on aika vahvasti läsnä. Esitys on räväkkä, seksuaalisuus on suorastaan rohkean  röyhkeää, mutta sopii Berliinin avoimeen, kaikki ilot sallivaan ilmapiiriin. Leben und leben lassen.

Cabaret on ajankohtainen esitys

Tässä maailmantilanteessa Cabaret on valitettavasti hyvin ajankohtainen. Kuten vuoden 1939 Berliinissä, niin myös ajanhetkellä nyt, lokakuussa 2023, maailmassa on synkkyyttä ja pahuutta, jota ei voi ymmärtää.

En ole ehkä koskaan nähnyt yhtä upeaa kohtausta kuin mitä tuossa ylläolevassa kuvassa. Näyttelijät toimivat täysin samanaikaisesti, asennot vaihtuivat todella nopeasti. Voi vain ihmetellä, kuinka paljon harjoitustunteja näin vaativa ja upea kohtaus vaatii.

Jos et vielä ole nähnyt Cabaretia, mene katsomaan! Minä tykkäsin ja nautin, huolimatta siitä, että esityksessä on synkkiäkin sävyjä, esitys tarjoaa  pakopaikan muutamaksi tunniksi omastakin arkielämästä.

Kuten Seremoniamestarikin sanoo:

”Leave your troubles outside. So, life is disappointting, forget it! In here life is beautiful!”

Turun Kaupunginteatterin Cabaret ja Pikku naisia postauksessa seuraavaksi vuorossa:

Pikku naisia

En tarkalleen muista, minkä ikäisenä olen lukenut Pikku naiset, mutta sen muistan, että rakastuin Pikku naisiin välittömästi.

Se lämmin perhekeskeisyys, tytöt, joista jokainen sai olla sellainen kuin on, hyväsydämisyys hädässä olevia lähimmäisiä kohtaan, nämä kaikki elementit tekevät Pikku naisista rakastettavia, jopa todentuntuista henkilöitä.

Olikin ihanaa nähdä Pikku naiset, kuin olisi tavannut ystävän, jota ei ole nähnyt pitkään aikaan.

Pikku naisten tarina

Eletään Yhdysvaltojen sisällissodan aikaa. Perheen isä on rintamalla, hänen kirjeitään kotiin odotetaan kuumeisesti.

Perheen äiti (Riitta Salminen) yrittää pitää tyttöjään jonkinlaisessa järjestyksessä. Äiti on hyväsydäminen ihminen, joka huolehtii lähimmäisistään, kuten naapureistaan, välittämättä siitä, että naapurin perheessä on vaarallinen tarttuva tauti.

Vanhin tytär on Meg (Katariina Havukainen), joka jo hieman haikailee avioliittoa, mutta näköpiirissä ei ole sopivaa sulhaskandidaattia, kunnes yksi hansikas mystisesti katoaa…

Seuraavaksi sisarussarjassa tulee perheen tulisieluinen taistelija, kunnianhimoinen Jo (Isla Mustanoja), joka on päättänyt, että hänestä tulee kirjailija. Haaveen saavuttaminen vaatii aikaa ja muutamia oivalluksia, sekä yhden miellyttävän herrahenkilön apua.

Sisarussarjan toiseksi nuorin on herkkä ja haavoittuva musiikkia rakastava Beth (Anna Airola) jonka haave pianonsoitosta toteutuu yllättävän tahon auttamana.

Nuorin sisar on Amy (Linda Hämäläinen) jonka asenne elämään on huoletonta hulluttelua. Kuopuksena hän on ehkä tottunut joissain asioissa saamaan tahtonsa läpi ja auta armias jos näin ei käy, seuraukset voivat olla arvaamattomat.

Muita henkilöitä ovat naapurin salaperäinen Ted, hänen isoisänsä Herra Laurence, Tedin kotiopettaja John Brooke, rikas Marchin täti, saksalaisherra Fritz Bhaer sekä tietysti tyttöjen isä.

Tyttöjen tavallinen elämä muuttuu, kun he ystävystyvät naapurin Tedin kanssa. Elämään tulee uusia ulottuvuuksia ja mahdollisuuksia.

Kuten missä tahansa perheessä, myös Marchin perheessä riidellään ja tehdään suutuksissaan asioita, joita ei saa tekemättömäksi. Tulee tunne, että sinua siskoseni minä vihaan. Kuolemanvaara asettaa kuitenkin asiat ja sisarussuhteet oikeille raiteille. Sisaret ovat aina toistensa tukena, tapahtuupa mitä tahansa.

Pikku Naisten toteutus

Kuten Cabaretissa, myös Pikku naisissa jokainen osa-alue, ohjaus (Sini Pesonen), lavastus, puvustus, äänimaailma ja valot olivat täydelliset.

Pikku naisissa tuli esille päänäyttämön monipuolinen käytettävyys. Lavan keskiosa pyörii, sen lisäksi osaa lavasta voi nostaa. Näitä ominaisuuksia olikin hyvin hyödynnetty. Lavastus oli oikein onnistunut. Hauska yksityiskohta oli myös näyttämön henkilökunta, joka ns. tyttönäytelmän tunnelmaan sopivasti operoi lavasteita pinkeissä haalareissa.

Hää- ja joululavastukset olivat ihanat. Näytelmää katsoessani ajattelin, että olisipa mukavaa joskus vierailla täydellisesti lavastetussa=laitetussa joulukodissa. Tiedättehän, takka, josta roikkuvat joulusukat, runsaat joulukukat, kaikki koristeet… Ainakaan itselläni ei  yksinkertaisesti ole säilytystilaa kovin suurelle määrälle joulurekvisiittaa.

Toisaalta, kun laittaa joulun runsaasti esille, kodin joulun täytyy kestää pidempään, koska koristelu sekä tavaroiden pois ottaminen ovat työläitä prosesseja. En ole niin vannoutunut jouluihminen, että jaksasin olla kovin montaa viikkoa joulutunnelmassa, kun tulee jo tunne, että  joulukuplasta pitää päästä pois.

Tykkäsin myös paljon modernista otteesta musiikin osalta. Kun Madonnan Vogue alkoi soimaan, ajattelin, että mitä ihmettä näyttämöllä tapahtuu. Mutta Vogue oli juuri oikea musiikkivalinta siihen kohtaukseen. Pikku naiset hyppäsivät suoraan 1990-luvulle.

Parasta Pikku naisissa oli tarinan tuttuus ja lämminhenkisyys, kuin todellakin olisi tavannut ystäviä pitkästä aikaa. Turun Kaupunginteatteri herätti Pikku naiset ihanalla tavalla henkiin.

Yllättävää on se, että tämä Turun Kaupunginteatterin versio on vasta toinen Suomessa ammattiteatterissa esitetty näytelmä Pikku naisista. Ensimmäisen kerran Pikku naiset nähtiin Suomessa näyttämöllä Kouvolassa vuonna 2015.

Katso Turun Kaupunginteatterin Cabaret ja Pikku naisia esitysajat tästä.

Vierailuni Turun Kaupunginteatterissa oli ensimmäinen, mutta ei todellakaan viimeinen. Tuskin maltan odottaa ensi syksyä ja Hilduria, joka saa kantaesityksensä Turussa. Turun Kaupunginteatteri sai napattua itselleen ensimmäisenä  Hildurin tarinan näytelmäoikeudet.

Nähdään  siis ensi syksynä Turussa teatterissa!

Siihen saakka, These Boots Are Made For Walkin…          Päivi

Psst.. Oletko lukenut postaukseni, jossa kerron Helsingin Kaupunginteatterin Hiirenloukku-näytelmästä? Ellet, niin lue tästä!