Rethymnonin nähtävyydet kävellen ja bussikierroksella

Rethymnonin nähtävyydet kävellen ja bussikierroksella, tässä postauksessa saat vinkkiä, mitä kaikkea historiallinen ja kaunis Rethymno tarjoaa. Tervetuloa mukaan!

Rethymnon on vanha historiallinen kaupunki

Rethymnonia ovat aikojen saatossa hallinneet minoalaiset, osmaanit, venetsialaiset ja kreikkalaiset. Vanha venetsialainen satama sijaitsee suuremman, edelleen käytössä olevan sataman vieressä. Kuvassa näkyvälle majakalle on mahdollista kävellä maisemia ihailemaan aallonmurtajan reunaa pitkin.

Kun tästä majakkanäkymästä kääntyy toiseen suuntaan, näkyy hurmaava kaupunkinäkymä täynnä toinen toistaan houkuttelevampia kahviloita ja ravintoloita.

Rantabulevardilla on miltei tungos, ihmiset ihailevat näkymää merelle ja tutkivat samalla kahviloiden ja ravintoloiden tarjontaa. Valintaa  helpottamassa ovat sisäänheittäjät, meidän kohdalle ei onneksi sattunut yhtään liian innokasta yrittäjää.

Ravintolavyöhykkeen vieressä, vanhan kaupungin sisäpuolella avautuvat vanhat kapeat kujat täynnä pieniä kauppoja, jotka suorastaan kutsuvat turistia vinguttamaan korttia. Varoituksen sana on paikallaan, kauppakujilla on paljon ihmisiä liikkeellä, mikä on taskuvarkaalle otollinen paikka tehdä päivän tili.

Rimondi Fountain

Aivan kaupungin ytimessä, ostoskujien ja ravintoloiden keskellä on kaunis Rimondi Fountain. Suihkulähde on rakennettu vuonna 1626 ja silloin aikonaan suihkulähde on ollut kaupungin pääasiallinen vedensaantipaikka. Yhä vielä tänäkin päivänä, kuten kuvastakin näkyy, leijonan päistä pulputtaa vesi iloisesti.

Fortezza linnoitus kukkulan päällä

Kauas Rethymnonin kaupungista näkyvä Fortezza linnoitus on muodostunut koko kaupungin tavaramerkiksi. Linnoitus on rakennettu 1500-luvulla. Kerrotaan, että linnoitus on ollut paremminkin venetsilaisten tukikohta kuin turvapaikka hyökkäyksen uhatessa.

Linnoitukseen pääsee kiipeämällä portaat (hyvä kuntotesti, aika jyrkkää nousua) ylös. Eteen tulee lippumyymälä, jonka yhteydessä on maksullinen wc. Heti lipunmyynnin jälkeen tulee pieni kioski, josta voi ostaa vettä. Juotavaa kierroksella tarvitaan; helle, paahtava aurinko, runsaat portaat sekä kivinen ja epätasainen maasto tekevät tehtävänsä: janottaa.

Linnoitukseen tutustumiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Kukkulan päällä on paljon nähtävää: itäinen, massiivinen muuri, josta on sisäänkäynti linnoitukseen, Sulttaani Ibrahim Khanin moskeija (jossa on todella upea katto), asevarasto ja Pyhän Luukaksen linnake. Näiden mainitsemieni kohteiden lisäksi linnoituksessa on paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää. Ylhäältä kukkulan päältä on upeat näköalat joka suuntaan.

Huipulla myös tuulee, pidä siis huivista tai lippalakista kiinni.

Taidetta seinillä

Aivan Neratze moskeijan vieressä on aukio, jonka ympärillä olevien rakennusten seinät olivat erilaisen ”maalaustaiteen” peittämät.  Jos luet tätä postausta vaikkapa parin vuoden kuluttua, voi olla, että näitä kuvioita ei enää ole seinässä, tilalla voi olla jotakin ihan muuta.

Minua viehätti vahva kontrasti modernista taiteesta vanhassa historiallisessa ympäristössä.

Municipal Garden puisto Rethymnonin keskustassa

Aivan kaupungin keskustassa on kaunis Municipal Garden, jossa voi istua ja hengähtää nähtävyyksien katsomisen jälkeen. Puistossa on ravintola ja lapsille leikkipaikat.

Itselläni huomio kiinnittyi puiston penkeillä istuviin nuoriin pareihin. Mielestäni hämmentävän nuoriin, suukottelevat parit olivat korkeintaan 13-vuotiaita. Onkohan näin, että kreikkalaisessa kulttuurissa aloitetaan intiimi seurustelu noinkin nuorena…

Paikallisbussit lähtevät puiston laidalta

Puiston laidalla on paikallisbussien pysäkki ja lipunmyyntipiste. Plataniakseen liikennöi bussi nro 20, joka lähtee juurikin puiston pysäkiltä.

Lipunmyyntipisteen henkilökunta toimi hienosti nähdessään turistien ihmettelevän, mihin bussiin pitää nousta. Nimittäin kaikissa busseissa ei ollut bussin numeroa näkyvissä. Lipunmyyjä tuli myyntikojustaan ulos ja alkoi huutaa esimerkiksi ”Platanias” ja näyttää kädellään, mikä bussi menee sinne. Hyvää toimintaa.

Bussit voivat olla ääriään myöten täynnä, käytävillä seisotaan ihan vierekkäin, miltei ihokontaktissa ventovieraan henkilön kanssa. Jos liika läheisyys ahdistaa, silloin ei välttämättä kannata matkustaa paikallisbussilla. Rethymnonin nähtävyydet kävellen ja bussikierroksella kävelyosuus on nyt suoritettu ja on aika hypätä bussin kyytiin.

Rethymno City Tour Hop on Hop off

Meillä on tapana uusissa kohteissa hypätä kiertoajelubussin kyytiin. Hop on Hop off -kiertoajelulla saa matkustaa vaikka koko päivän yhdellä lipulla. Lipun hinta on 5-11 -vuotiaat 8,50 ja 12+ ikäiset 17,50. Mielestäni aika edullinen hinta siihen nähden kuinka paljon yhden päivän aikana näkee ja kokee.

Kuski jakaa kuulokkeet ja tarjolla on, ainakin täällä Rethymnonissa, myös suomenkielinen selostus. Tosin selostukset eivät menneet ihan kohdilleen. Selostus alkoi kuulua jo, kun kyseessä oleva kohde oli vasta  kaukana näkyvissä eikä vasta silloin, kun bussi oli nähtävyyden kohdalla. Kun sitten oltiin kohteessa, selostusta ei enää kuulunut.

Toisaalta tämä voi olla myös hyvä; turisti kuulee, mitä on tulossa ja voi selostuksen perusteella tehdä päätöksen jääkö kohteen kohdalla kyydistä pois.

Reitin varrella on 12 pysäkkiä, joilla voi nousta kyytiin/jäädä pois. Tämä kiertoajelubussi pysähtyy myös yllä mainitun  Municipal Garden puiston pysäkillä.

Reitin alkupäässä bussi kiertää kaupungin keskustan nähtävyyksiä. Täytyy nostaa hattua taitavalle kuljettajalle, joka ohjasi suuren bussin vanhan kaupungin ahtailla kujilla, joissa oli pysäköity autoja, oli paljon skoottereita ja jalankulkijoita.

Bussi meni niin lähellä rakennuksia, että olisin miltei voinut napata mukaani eräänkin talon parvekkeella kuivumassa olleet pyykit. Me istuimme bussin yläkerroksessa avoimen taivaan alla nauttimassa maisemista.

Panagia Chalevi luostari

Kaupungin sokkeloista päästyään bussi aloitti nousun vuoristoon. Ensimmäinen kohde, jossa me viivyimme pidempään, oli Panagia Chalevi luostari, joka sijaitsee 12 kilometrin päässä Rethymnonin kaupungista.

Täytyy sanoa, että harvoin olen kokenut sellaista seesteistä kokonaisvaltaista rauhaa, kuin tässä luostarissa. Rauha ja levollisuus olivat vahvasti läsnä ja miltei käsin kosketeltavissa. Ihmeellinen tyyneys valtasi minut ja tunne, että juuri tässä juuri nyt minun pitääkin olla.

Luostarissa ei ollut ketään paikalla; ei henkilökuntaa, papistoa eikä muita turisteja.

Ihan yksin luostarin seesteisestä tunnelmasta ei tarvinnut nauttia. Puutarhassa, johon kuvassa katson, oli kulkukissojen koti. Kissoja vilisti eestaas, pyrkivät tulemaan hellyydenkipeinä ”puskemaan”, kuten me kaikki kissaihmiset tiedämme. En koskenut yhteenkään kissaan, vaikka mieli teki.

Puutarha ei ollut ainostaan kissojen koti, siellä asui myös melko kookas kilpikonna.

Kilpikonnaa oli mielenkiintoista seurata. Yllättäen se ei ollutkaan ihan niin hidas liikkuessaan, kuin voisi luulla. Melko ketterästi konna eteni ruohikossa.

Myli Gorge vanhan myllyn ulkoilualue

Seuraava pysäkki Hop on Hop off -bussilla oli Myli Gorge. Yllä olevassa kuvassa näkyy pienet rakennukset, joissa on kauan sitten ollut mylly. Alas rotkoon menee jyrkät portaat, alhaalla rotkon pohjalla avautuu kuin toinen maailma. Maasto on rehevää ja vehreää, rotkon keskellä virtaa pieni joki. Alue on suosittu patikointipaikka, jonne järjestetään myös opastettuja patikkaretkiä.

Kuvassa näkyy hyvin, kuinka todellakin Myli Gorgessa ollaan vuoristossa. Kuvan oikeassa reunassa näkyy patikkapolku ja takanani avautuu luola. Kallio kätkee sisäänsä myös salaisuuden, ehkä yhden pienimmistä kirkoista, joissa olen koskaan käynyt.

Kallion sisään rakennettu kirkko on ulospäin miltei  täysin huomaamaton, kirkkoa ei huomaa ennenkuin on kohdalla.

Pieni kirkkotila on louhittu kallion sisään. Vaatimattomuudestaan tai juuri siksi kirkosta sai miellyttävän levollisen vaikutelman. Rethymnonin nähtävyydet kävellen ja bussikierroksella jatkuu seuraavaan kohteeseen, joka on…

Chromonastiri sotamuseo

Kierroksen seuraava kohde on sotamuseo, jonne bussi menee varta vasten. Museoon johtava tie ei ole silmukka, vaan samaa tietä sekä mennään että palataan päätielle. Pieni varoituksen sana, tie on kuin Norjassa oleva Trollstigen (silloin menimme asuntoautolla, minä silmät kiinni, kun pelotti), siis siksakmutkaa todella korkealla ilman mitään isompia kaiteita.

Siksakin seuraus: edessämme istunut naishenkilö alkoi voimaan pahoin ja ”veti kunnon laatat” bussin käytävälle. Joten, jos olet menossa sotamuseoon, varustaudu mutkaiseen reittiin.

Museoon emme päässeet, se on lauantaisin suljettu. En tiedä, tiesikö bussin kuljettaja tätä, että museo oli kiinni, mutta eräs matkustaja halusi käydä museon pihalla katsomassa panssarivaunuja ja helikoptereita, joten sinne mentiin. Toisaalta sotamuseo on virallinen Hop on Hop off pysäkki, siellä olisi voinut joku olla odottamassa bussia. Sotamuseosta tuli mieleeni viime kesän reissu Virolahdelle, jossa oli myös sota-ajan esineistöä Bunkkerimuseossa.

Roussospiti vuoristokylä

Seuraavana oli vuorossa Roussospitin kylä korkealla vuoristossa. Siellä tutustumiskohteina piti oli vanha kirkko ja kaivo, mutta me emme niitä löytäneet. Kylä on maastoltaan haastava, tasaista paikkaa vuoren rinteeltä oli vaikea löytää. Kiipeily tuntui seuraavana päivänä pohkeissa.

Kreetan saari joutui mukaan toisen maailmansodan melskeisiin. Roussuspitin kylässä tätä kaatuneiden muistomerkkiä katsellessa mieleeni tuli vanha, vaikuttava elokuva Kapteeni Corellin mandoliini. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat tosin Kefaloniaan eikä Kreetalle, mutta elokuvan tunnelma ja tapahtumat palautuivat mieleeni tässä muistomerkin luona. Oletko katsonut Kapteeni Corellin mandoliini elokuvaa, ellet, niin  katso, elokuva on hyvä.

Agia Irini luostari

Viimeinen pysähdyspaikka ennen kaupunkiin paluuta on salaperäinen Agia Irinin luostari. Salaperäinen siksi, ettei luostariin noin vain mennäkään eikä siellä saa ottaa sisätiloissa valokuvia.

Bussi ajaa aivan luostarin eteen, ylitettävänä on vain tie. Luostarin piha on kaunis ja sieltä on todella upeat näköalat. Hetken aikaa ihmettelimme pihalla, että mistä luostariin pääsee sisälle. Ensimmäisen rakennuksen ovi ei auennut, ovi oli lukossa.

Luostari on omistettu Pyhälle Irenelle. Alunperin luostari on peräisin jopa niinkin kaukaa kuin 900-luvulta. Luostaria on alettu kunnostaa vuonna 1990.

Soita ovikelloa, nunna tulee hakemaan

Kuvassa näkyvä avonainen ovi on se, mistä pääsee sisälle. Mutta sinne ei saa mennä omin päin. Oven vieressä on ovikello, jota pitää soittaa kaksi kertaa, jolloin nunna tulee hakemaan. Sama nunna on oppaana koko kierroksen ajan.

Luostari on aktiivinen, toimiva yhteisö, jossa nunnat asuvat, viettävät uskonnollista elämää, tekevät käsitöitä ja mm. remonttihommia (näin opas kertoi). Tämä on varmasti syy, miksi luostariin ei voi sännätä omin päin tutustumaan. Eihän kenenkään kotiinkaan voi marssia noin vain.

On harmillista, että sisällä luostarin pääsalissa on kuvauskielto (jota opastava nunna valvoo ja huomattaa heti, kun turisti on aikeissa kuvata), sillä siellä on niin kaunista. Esillä on paljon ikoneita ja luostariin kuuluvaa esineistöä, seiniä tai voisiko sanoa jalustoja, jotka on tehty puusta ja koristeltu upeilla kaiverruksilla.

Katto on maalattu raamatullisilla tapahtumilla kuin Sikstuksen kappelissa ikään. Todella kaunis. Mietin itsekseni,  miten maalaaminen on toteutettu, koska katto on kaareva, varmasti on ollut haastavaa.

Nunnat ovat taitavia kaikissa kädentöissä, myymälässä on toinen toistaan taidokkaampia ikoneita ja käsitöitä. Meille lähti kotiin viemisiksi pieni ikoni Pyhästä Irenestä.

Yksi erikoinen asia luostarista jäi mieleen. Meitä opastava nunna kertoi pihalla olevassa keijassa 1600-luvulla asuneesta erakkomunkista. Nunna tapaili ääneen englanniksi sanaa erakko, mutta hän ei muistanut sitä. Sitten melko selvällä suomenkielellä hän sanoi, erakko, you know. Nunnan olemuksesta päättelinkin, että hän saattoi olla Suomesta. Opaskierroksen hän kuitenkin piti englanniksi.

Varaa tarpeeksi aikaa Hop on Hop off-kierrokselle

Koska pysähdyimme ja hyppäsimme monta kertaa tutustumaan kohteisiin, meillä meni kierroksella koko päivä, noin 5 tuntia. Sen jälkeen ahtauduimme (ruuhka-aika) vielä Plataniakseen menevään bussiin nro 20.

Antoisa päivä, paljon näki ja koki uusia asioita, kannatti nähdä Rethymnonin nähtävyydet kävellen ja bussikierroksella. Aion vastakin hypätä on ja off -bussiin ja suosittelen tätä tapaa uusiin paikkoihin tutustumiseen.

Harmaata on, mutta ei anneta sen lannistaa, vaan pidetään mieli ja lippu korkealla!

Päivi