Kwai-joen retki Kanchanaburissa Thaimaassa

Kwai-joen retki Kanchanaburissa Thaimaassa oli itselleni sellainen ”must” juttu. TUI:n matkapakettiin ei kulunut mitään retkiä, ostin mieheni kanssa tämän retken paikan päällä netistä.

GetYourGuide  yllätti positiivisesti

Koskaan aikaisemmin en ole käyttänyt GetYourGuide-palvelua. Yllätyin, kuinka helppoa retken ostaminen ja maksaminen netissä oli. Kun retkiostos oli verkkokaupassa maksettu, sain viestin retken yksityiskohdista. Meitä olisi odottamassa hotellin ala-aulassa opas ja auto. Ja näin tapahtui, sovittuna retkipäivänä opas ja kuski autoineen olivat meitä odottamassa. Noin 10 tuntia kestävä mielenkiintoinen retkipäivä vain meille kahdelle alkoi hotellin ala-aulasta aamulla kello 6.

Kwai-joen retki Kanchanaburissa Thaimaassa

Joskus kauan sitten olen katsonut elokuvan Kwai-joen silta. Elokuva on pelkkää fiktiota, mutta perustuu löyhästi tositapahtumiin japanilaisten ottamien sotavankien pakkotyöllä rakentamasta  rautatiestä vuosina 1942-1944.

Retken ensimmäinen etappi oli Kanchanaburin hautausmaa, jonne on haudattu sekä brittejä, australialaisia että hollantilaisia sotavankeja, jotka menehtyivät rakentaessaan Kuoleman rautatietä. Hautakiviä katsellessa hätkähdytti menehtyneiden ikä, suurin osa oli parikymppisiä nuoria miehiä elämä edessään.

Death Railway Museum

Kuoleman Rautatien museo on hämmentävä ja täynnä tunnelatausta. Museokierroksen alussa esitetään dokumenttifilmi, jossa rautatietyömaalta selvinneet miehet muistelevat ja kertovat kokemuksistaan. Filmi on koskettava, museokierros menee surullisessa  mielentilassa miltei itku kurkussa.

Miten ihminen voi olla toiselle ihmiselle niin julma. Museossa on paljon materiaalia sotavankien epäinhimillisistä oloista rautatietyömaalla. Rankan helteessä raatamisen lisäksi sotavangit kärsivät aliravitsemuksesta ja sairauksista.

Kwai-joen silta

Kwai-joen silta, muutama alkuperäinen osa, on edelleen olemassa. Liittoutuneet pommittivat siltaa vuonna 1944. Silta vaurioitui, mutta on sittemmin rakennettu uudelleen. Silta on suosittu turistikohde ja sillan lähistöllä on melkoinen turistimarkkinahumu, paljon erilaisia myyntikojuja.

Siltaa pitkin menee edelleen käytössä oleva rautatie. Junat kulkevat, vaikka silta on täynnä turisteja. Sillalla on ulokkeita, joihin voi mennä, kun juna on tulossa. Toki juna kulkee erittäin hitaasti.  Meidän retkeen kuului junamatka Tham Krasaeen.

Junalla Tham Krasaeen

Meidän opas (kuvassa lippispäinen henkilö) osti meille junaan liput. Junalippuun sisältyi paikkalippu, mikä oli yksinkertaisesti tarra, jossa oli istumapaikan numero. Tarra piti kiinnittää näkyvälle paikalle esimerkiksi puseroon. Lippuun kuului myös vesipullo, keksimäinen välipala sekä kosteuspyyhe.

Oli hyvä, että Kwai-joen rautatieasemalla oli virkailija katsomassa turistien perään. Ihmisiä oli paljon ja junan lähestyessä muutamat vielä hyppivät radan yli. Tarvittaessa virkailija puhalsi pilliin.

Junassa oli hyvä järjestys, kun jokaisella oli paikkalippu. Junassa ei ole ilmastointia, sen sijaan ikkunaluukut ovat täysin auki. Itse istuin ikkunapaikalla, oli mukava katsella ohikiitäviä, kotimaisemiin verrattuna, niin erilaisia maisemia.

Tham Krasaen Kuoleman rautatie ja luola

Tham Krasaessa nähtävyyksiä ovat sekä rautatie, puinen silta että  luola, joka on aikoinaan ollut japanilaisten sotasairaalana.

Tham Krasaen puinen silta on surullisen tunnettu siitä, että pakkotyössä olevat sotavangit rakensivat sen surkeissa oloissa, miltei olemattomilla työkaluilla vain 17 päivässä kevään 1943 aikana.

Luolaan pääsee kävelemällä kiskoja pitkin, mikä oli hieman jännittävää. Korkeat ja avonaiset paikat nostavat esiin korkean paikan kammoni. Keho ei vain suostu toimimaan, vaan lyö ”jarrut päälle”.

Kiskojen alla on suora pudotus rotkoon, luonnollisesti junaradalla ei ole mitään kaiteita. Onneksi sain mieheltäni tukea, yksin kiskoilla kävely rotkon yllä olisi kyllä jäänyt tekemättä.  Krasae Cave  luola oli mielenkiintoinen kohde.

Kiskoilla kävellessä ei voinut olla ajattelematta niitä tuhansia sotavankeja, jotka ovat uhranneet henkensä alkeellisissa olosuhteissa tämän rautatien rakennustöissä.

Jos et ole korkean paikan kammoinen, junaradan viereinen maisema tarjoaa upeat näkymät. Ihan junaradan vieressä virtaa Khwae Noi River-joki, kaukaisuudessa siintävät vuoret. Itse en pystynyt maisemista nauttimaan, piti keskittyä siihen, että pysyn junaradalla ja pystyn kävelemään kohti luolaa katsomatta alas rotkoon.

Buddhan patsas hallitsee luolan suurinta tilaa. Turvallisuussyistä patsaalta pystyi etenemään vain pienen matkan luolan sisälle. Huomio! Jos pelkäät lepakoita, silloin tämä luola ehkä kannattaa jättää käymättä. Luolan sisällä lenteli lepakoita, kuului vain suhahdus ja jotain mustaa vilahti katon rajassa.

Reissun päätepiste oli lounas kauniilla paikalla joen rannalla sijaitsevassa ravintolassa.

Kuvan oikeassa reunassa näkyvä rakennus oli tämän retken lounasravintola. Tarjolla oli buffetruokailu.

Kuski ja auto jättivät meidät retken alkupisteeseen Kanchanaburiin. Kun me matkustimme junalla Tham Krasaeen, kuski oli sillä välin autoillut sinne meitä odottamaan. Paluumatka hotellille Bangkokiin mentiin siis autolla.

Huomioita Kwai-joen retkestä

• päivä on pitkä, kesto vähintään 10 tuntia
• olen ”vessahuolehtija” eli mietin aina, onko reissussa mahdollista käydä kunnon wc:ssä
• tällä retkellä pysähdytään monta kertaa jaloittelemaan hyvin varustetuille huoltoasemille, joissa on kunnon wc:t
• Kuoleman rautatien museossa on myös hyvät wc:t ja kahvila
• jos lähdet tälle retkelle, laita kunnon kengät (lenkkarit), maastossa on suuriakin irtokiviä, varvastossuissa tms. sandaaleissa ei tällä retkellä pärjää
• meille sattui hyvä ja ammattitaitoinen opas, joka huolehti meistä hyvin koko retken ajan
• liikenneruuhkat, paluumatkan 70 kilometriin meni aikaa 2 tuntia 30 minuuttia, ruuhkat tiellä olivat valtavat

GetYourGuide-palvelusta ostetusta Kwai-joen retki Kanchanaburissa Thaimaassa jäi minulle erittäin hyvä fiilis.  Historia avautui ihan uudella tavalla, päivä oli kokonaisuudessaan onnistunut. Tätä retkeä voin suositella. Oletko käynyt Kwai-joen sillalla?

Päivi