Sisältää mainoslinkin, linkki merkitty *-merkillä. Oulun teatterissa Peter Pan soittaa Taikahuilua, katsojana olen parin viikon sisällä nauttinut sekä oopperaa että komediaa. Tässä postauksessa tarinaa sekä Taikahuilu-oopperasta että katastrofikomediasta Peter Pan menee pieleen.
Tunnustus: en ole koskaan aikaisemmin nähnyt oikeaa oopperaa, joten W.A. Mozartin Taikahuilu on minulle ihan ensimmäinen oopperakokemus. Wau, millainen kokemus; kokonaisuus, joka hiveli kaikkia aisteja.
Taikahuilun kuvat Oulun teatterin kuvagalleriasta, kuvaaja Kati Leinonen.
W.A. Mozart Taikahuilu Oulun teatteri
On todella hienoa, että Oulun teatterissa on kuluneen tammi-helmikuun aikana (2023) ollut mahdollista nauttia oopperasta yhteensä 15 esityksen verran. Oululaiset ja miksei kauempaakin tulleet oopperan ystävät käyttivät tämän mahdollisuuden hyväkseen, nimittäin kaikki esitykset olivat loppuunmyytyjä. Jos et ehtinyt nähdä Taikahuilua tänä talvena, ei huolta, nimittäin…
Ilouutisia, Taikahuilu palaa ohjelmistoon!
Oulun teatteri kertoi ilouutisia: Taikahuilu palaa ohjelmistoon tammi-helmikuussa 2024 samalla ensamblella yhteensä 11 esityksen verran. Lippuja myy Oulun teatteri sekä Ticketmaster.
Vinkki sinulle, joka tulet kauempaa Ouluun oopperaa katsomaan. Majoitu *Radisson Blussa, hotelli sijaitsee näppärästi ihan teatterin vieressä. Vuosi sitten vietin staycationin Radissonissa, lue tästä hotelliesittely.
Taikahuilun juoni
Juonikuvio vaikuttaa sekavalta, tarina polvelee moneen suuntaan, koko ajan tapahtuu. Taikahuilu on kuin satu, jossa lopulta rakkaus ja hyvyys voittavat ja paha saa palkkansa.
Juoni lyhyesti:
Prinssi Tamino kohtaa lohikäärmeen, taistelun tuoksinassa hän menee tajuttomaksi. Kolme naista pelastaa Taminon.
- minulla tuli välittömästi näistä kolmesta naisesta mieleen Prinsessa Ruususen kolme haltijakummia Flora, Fauna ja Ilomieli. Heissä oli jotakin samaa.
- Taminosta tuli mieleen Prinsessa Ruususesta prinssi Phillip
- Yön kuningatar on kuin Pahatar Prinsessa Ruususessa
Tajuihinsa tultuaan Tamino kohtaa iloisen lintumies Papagenon, joka kertoo pelastaneensa Taminon. Valheella on lyhyet jäljet, kolme naista laittaa Papagenon suun suppuun laittamalla hänen suuhunsa kultaisen lukon.
- Papageno muistuttaa erästä hyvin tuttua hahmoa, nimittäin Nuuskamuikkusta.
Yön kuningattaren tytär Pamina on vangittu. Jos Tamino onnistuu pelastamaan Paminan Sarastron luota, hän saa Paminan vaimokseen. Yhdessä Papagenon kanssa he lähtevät pelastusretkelle apunaan taikahuilu sekä kellopeli.
Matkaan tulee monia käänteitä:
- Papagenon ja Taminon tiet eroavat
- Papageno kohtaa orjien päällikön Monostatoksen
- Papageno vapauttaa Paminan
- Tamino saapuu Viisauden temppeliin ja kutsuu taikahuilulla Paminaa
- Pamina ja Papageno kuulevat huilun äänen ja lähtevät kohti temppeliä
- tulee taisteluita, on Monostatoksen orjien hyökkäys sekä Sarastron joukkojen hyökkäys
Onnellinen loppu ei ihan vielä häämötä horisontissa. Sarastro vaatii Taminoa ja Papagenoa tekemään vaikeat kokeet. Jos he läpäisevät kokeet, rakkaus saa täyttää sydämet, molemmille luvataan vaimo.
Mutkia matkassa rakkauden tiellä
Jälleen on monta mutkaa matkassa, juonikuvio on kuin Kauniissa ja rohkeissa; kuka on kenenkin kanssa, kuka petti ja ketä, joku pitää tappaa, yhdellä naisella on monta kosijaa, mykkäkoulu saa tekemään vääriä johtopäätöksiä.
Papageno on onneton, hän pelkää, että jatkuvalla höpöttämisellään hänellä ei ole mahdollisuutta saada Papagenaa vaimokseen. Tarinassa esiintyvät mystiset kolme lasta kuitenkin vakuuttavat Papagenolle, että hänen on mahdollista saada Papagena omakseen taikakellon avulla. Pamina ja Tamino selvittävät yhdessä viimeisen tulikokeen taikahuilun voimalla, haasteet on voitettu, yhteinen taival saa alkaa.
Lopputaistelussa Yön kuningatar, Kolme naista ja Monostatos orjiensa kanssa hyökkäävät temppeliin. Valo voittaa yön, rakkaus täyttää sydämet, Tamino+Pamina, Papageno+Papagena, saavat toisensa. Oi tätä rakkauden määrää ja riemua! The end.
Oulun teatterin Taikahuilu on syntynyt useiden oululaisten toimijoiden yhteistyönä. Mukana ovat mm. Oulu Sinfonia, Oulun Kamarikuoro, Cassiopeia, Oulun ooppera ry ja Oulun ammattikorkeakoulu.
Millaiset tunnelmat itselleni jäi Taikahuilusta?
- upea esitys, ei voi sanoin kuvailla, esitys pitää kokea itse
- tuttuja sävelmiä oli ihana kuulla livenä; Yön kuningattaren uskomaton aaria sekä Papageno-Papagena-duetto
- lavastus, puvustus ja maskeeraus olivat huikeat, niissä oli tieteiselokuvien tunnelmaa, upeaa visuaalisuutta, suorastaan karkkia silmille ja mielelle
- Taminon ja Paminan haasteiden erikoistehosteet; lavalla oli liekit ja satoi vettä. Näytti todella aidolta tulelta ja vesisateelta, maallikkona veikkaan, että olivatkin aidot.
- vaikka lavalla oli parhaimmillaan 70 esiintyjää yhtäaikaa, sekä solistit että kuorolaiset, liikkuminen, esiintyminen olivat ihan täydelliset
- esityksessä oli mukana huumoria, varsinkin Papageno oli hauska. Yllättäen orjien päällikkö Monostatos tarjosi komiikkaa, hän alkoi ”huastaa savvoo”, mikä kirvoitti yleisössä naurua
- 1.näytöksen alussa Yön kuningattaren taianomainen saapuminen, näytti siltä, että Yön kuningatar leijuu ilmassa, siinä oli taikaa
- koko ensamblen loistava yhteispeli, upea kokonaisuus oli kaikkien tekijöiden yhteistyön huipentuma
Oulun teatterissa oli hienosti huomioitu katsojan oopperan juonessa mukana pysyminen. Näyttämön yläreunassa näkyi kyltillä tekstitys sekä suomeksi että englanniksi.
Minusta tuli nyt kertaheitolla oopperan ystävä. Heitän ilmaan haaveita, Savonlinnan Oopperajuhlille sitten joskus….
Katastrofikomedia Peter Pan menee pieleen
Peter Panin kuvat Oulun teatterin kuvagalleriasta, kuvaaja Janne-Pekka Manninen
Peter Pan menee pieleen on teatteriesitys harrastajateatterin ensi-iltaesityksestä, jossa suurinpiirtein kaikki menee pieleen. Nana-koira juuttuu oviaukkoon, sähköt menevät poikki, äänentoisto pettää tai pikemminkin paljastaa salaisuuksia, pyörivä lava vain pyörii eikä pysähdy…Kuin ihmeen kaupalla teatteriseurue selviää ensi-illan kohelluksesta.
Täytyy heti myöntää, etten ole aikoihin nauranut niin paljon kuin tätä esitystä katsoessa, esitys oli hauska.
Muutamia huomioita näytelmästä:
- ensimmäinen puoliaika oli oikeasti hauska, tykkäsin
- toinen puoliaika oli enimmäkseen päätöntä kohellusta tilanteesta toiseen
- ottaen huomioon, että yleisössä oli paljon lapsia, näytelmä sisälsi yllättävän paljon seksuaalissävytteisiä vuorosanoja sekä elehdintää, mikä ei aikuisille jäänyt arvailujen varaan eikä, ainakaan minua, tässä yhteydessä, naurattanut
- hyvän ja huonon huumorin raja on yllättävän ”hieno”
- näytelmän oli ikäraja 7 vuotta, mutta yllämainitut seikat huomioiden, ikäraja olisi voinut olla korkeampi
- roolitus, puvustus, lavastus, tekniikka ja tehosteet, niistä tykkäsin
- yhteislaulukohtaukset olivat todella onnistuneet
Täytyy erikseen nostaa hattua Oulun teatterin näyttämötekniikkatiimille. Peter Pan ja Helinä roikkuivat milloin mistäkin, Kapteeni Koukun laiva ”seelasi” eestaas…Katsojana ajattelin, kuinka paljon työtä vaarallisen näköiset, vahdikkaat kohtaukset vaativat, jotta ne saadaan suoritettua turvallisesti.
On ollut antoisaa käydä katsomassa nämä esitykset; Oulun teatterissa Peter Pan soittaa Taikahuilua. Tykkään katsoa elävää, silmien edessä tapahtuvaa esitystä. Vielä olisi Oulun teatterissa tälle keväälle muutama esitys, jotka kiinnostavat. Toivottavasti ehdin jossain välissä teatteriin.
Oletko sinä kiinnostunut teatterista? Minkä näytelmän olet viimeksi nähnyt?
Päivi
