Tule joulu kultainen on aina ollut yksi lempijoululauluistani. Niin monessa kohtaa laulun sanat koskettavat minua ja tulee mieleen monia, lämpimiä muistoja jo eletyistä jouluista.
”Sadunlailla taaskin kuvat mieliin nousee vanhan maan. Aasit, lampaat, härkäin tuvat herää eloon uudestaan”. Hetkessä olen muistoissani oman kouluajan joulujuhlissa. Silloin, 1970-luvulla, perheemme asui Kokkolassa ja kävin koulua Halkokarin ala-asteella. Muistan, että siellä oli aina kauniit ja onnistuneet joulujuhlat, joissa oli seimikuvaelma. Luonnollisesti mieleen tulee myös omien tyttärien joulujuhlat Santamäen koulussa Kempeleessä. Santamäen koulussa oli silloin myös erityiskoulu ja joulujuhlat olivat koko koulun yhteiset. Sen voin sanoa, että niissä joulujuhlissa kukaan vanhempi ei selvinnyt kuivin silmin.
”Joka joulu muistot palaa samaan vanhaan tarinaan. Uudet polvet hengen valaa perinteeseen jatkuvaan”. Tästä mieleeni tulee yksi erityinen joulu 2000-luvun puolivälissä. Kokoonnuimme suurella porukalla, noin 30 henkilöä, sukutaloon, jota nyt asuttaa tätini perheineen. Oli mukavaa viettää jouluaattoa nyyttärien merkeissä nähden samalla sukulaisia. Siitä ei mennyt montaa vuotta, kun joulunvietossa mukana ollut mummuni kuoli. Usein muistelen lämmöllä tuota ”isoa joulua”.
Millainen on oma suhteeni jouluun?
Jouluun minulla on ristiriitainen suhde. Olen töissä kaupan alalla ja meillehän on joulu alkanut hiipimään jo syyskuun loppupuolella, jolloin joulukarkit tulivat hyllyyn. Vähitellen vauhti kiihtyy ja joulutavaraa tulee esille. Vaikka kaupan alalla olenkin, en pidä tästä näin varhaisesta sesongin alkamisesta. Itse asiassa tätä jouluhumua eletään melkein kolme kuukautta, jouluun turtuu ja joulu alkaa vaikuttaa normaalilta olotilalta.
Toisaalta pidän joulusta. Minua kannattalee toiveajatus siitä, että ihmiset saisivat, laulun sanoja mukaellen, edes kerran vuodessa heittää ne arkihuolet jonnekin pois näkyvistä, vaikka sinne kaappiin (joita ei todellakaan tarvitse siivota jouluksi). Sitten saisi ne kolme joulupäivää vain olla ja nauttia joulun lämpimästä tunnelmasta kukin omalla tavallaan, tule joulu kultainen.
Kotona joulu näkyy hyvin hillitysti. Joulutavarasta yms. saan nauttia töissä ihan tarpeeksi, joten oma koti on rauhoittumista varten. Meillä ei vaihdeta verhoja, mattoja, tehdä suursiivouksia, paisteta edes kinkkua, vaan mennään pelkistetyllä aikuisten mallilla.
Anjan piparkakut
Jotakin kuitenkin teen itse, nimittäin leivon pipareita. Tällä samalla reseptillä, Anjan piparkakut, myös äitini, sisareni ja tyttäreni leipovat pipareita. En tiedä, mistä resepti on alunperin lähtöisin, mutta minä sain sen tietysti äidiltä. Tässä resepti, kokeile, nämä piparit ovat todella maukkaat.
Anjan piparkakut
4-5 rkl siirappia 300 gr sokeria 300 gr margariinia 2 munaa
2 tl kanelia, kardemummaa, inkivääriä, neilikkaa
2 tl ruokasoodaa 8-6 kkp vehnäjauhoja
Vaahdota sokeri ja margariini. Lisää muut aineet sokerimargariinivaahtoon, jauhot vimeiseksi. Paista miedolla lämmöllä 175 asteessa.
Varoitus, pelkkä taikina on jo niin hyvää, että siinä piparimuotteja irroitellessa tulee ”huomaamatta” herkuteltua myös taikinan paloilla.
Mikä saa minut joulutunnelmaan?
Rakastan joulumusiikkia ja alan kuunnella jouluradiota heti, kun se on mahdollista eli marraskuun ensimmäinen päivä. Netissähän jouluradio kuuluu vuoden ympäri, mutta ei nyt sentään liiotella, marras- ja joulukuu riittävät minulle. Joulumusiikki on minulle voimauttava asia. Saan joulumusiikista voimaa, jolla jaksan tämän pimeimmän ajan. Ja kyllä, töissä soi myös joulumusiikki, mutta ei haittaa, päinvastoin, en kyllästy.
On olemassa muutama jouluelokuva/tv-sarjan jakso, jotka kuuluvat minun jouluun ja joista tulen jouluisalle fiilikselle. Metsolat-sarjan Joulu Leppävaarassa, siinä jaksossa on jotakin niin suomalaista ja perinteistä. Elokuvista suosikkini on Ihmeellinen on elämä. Vaikka olen katsonut elokuvan kymmeniä kertoja, en koskaan selviä elokuvasta kuivin silmin. Joulun ihme on niin liikuttava. Uusimmista elokuvista suosikiksi on noussut Rakkautta vain. Siinä on niin monta tarinaa, jotka nivoutuvat joulun aikana yhteen.
Joulukuusenpalloja reissuilta
En juurikaan harrasta reissuilla shoppailua. Minulle on mieluisampaa saada uusia kokemuksia ja muistoja. Yhteen aikaan toin jääkaappimagneetteja, mutta sitten alkoi jo olla jääkaapin ovi täynnä. Nykyisin tuon joulukuusenpalloja, tosin niitäkin on jo jonkin verran. Viime kesän Ranskan jokilaivaristeilyltä, lue tästä, toin ainoastaan Avignonista joulukuusenpallon Paavien palatsin matkamuistomyymälästä.
Jouluisiin elokuviin palatakseni, kuka muistaa vielä Uneton Seattlessa-filmin? Siinä ollaan myös joulussa sekä New Yorkissa. Ja kyllä, Uneton Seattlessa oli myös se syy, miksi minä halusin New Yorkin reissulla käydä Empire State Buildingissä.
Pari viikkoa jouluun…Itse en ole vielä tehnyt mitään valmisteluja. Ensi viikolla leivon piparit (jutun kuva on parin vuoden takaa) ja paketoin lahjat. Niin, ne muutamat lahjat aikuisille tyttärille minä ostan perinteisesti jo tammikuussa alennusmyynneistä. Sitten saa koko loppuvuoden olla huolettomana sen asian suhteen.
Kuva, jossa olen Joulupukin kanssa, on kesältä 2019. Sain silloin tehdä edellisen blogini merkeissä yhteistyötä Visit Rovaniemen kanssa. Osana yhteistyötä sain oman juttelutuokion Joulupukin kanssa. Vaikka olen järkevä aikuinen, Joulupukin ollessa ihan vieressä minut valtasi joulun taika keskellä kesää.
Mukavaa joulunalusaikaa, tule joulu kultainen! Päivi
